Coman käyttäytymistä kuvin kerrottuna
tilanne 2.8.2013, ikää noin 10 kk
Coma ei ole elänyt pullossa. Ihmisiä ja paikkoja on nähty siitä asti kun Coma tuli taloon. Ja samasta hetkestä on näkynyt myös se puoli, joka on epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Riippumatta siitä, olenko minä lähellä vai poissa, onko toisia koiria antamassa käyttäytymismallia, onko vieras ihminen mies, nainen, lapsi tai aikuinen.
Suomeksi sanottuna: onpa se arka. Kylläpä se pelkää. Aika epäluuloinen. Eikä se siitä ole miksikään muuttunut.
Luonne on koiran tärkein ominaisuus, koska se näkyy joka ikinen päivä etenkin meidän elämässä, kun koirat kulkevat mukana siellä missä itsekin liikun. Grossen piti olla arkielämässä itsevarma ja peloton, mutta Coman kanssa se tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä.
Sanat eivät kuvaa sitä olotilaa, mikä Comalla liittyy arjessa selviämiseen. Kuvasarjassa näkyy Coman elekieltä kun käytiin kaupalla hakemassa jätskit. Tämä ei siis ole mikään ensikerran kokemus, vaan itseasiassa kuudes viikon sisään tehty jätskimatka. Käyttäytymisen puolesta tämä oli sitä paitsi yksi rauhallisimpia. Kuvat sellaisina kuin ne kännykameraan sattui tulemaan. Tilanteita ei millään tavoin tarvinnut lavastaa, koska tätä meidän elämä on ja tällaisen Coman minä näen, monissa muissakin tilanteissa.
Jos Coma saisi valita, se ei koskaan tulisi koko kauppakeskukseen... Tämä kuitenkin päivänä, jolloin liikenteessä oli hyvin vähäisesti ihmisiä. Kukaan ei yrittänyt lähestyä Comaa. Ja tosiaan nämä ovat niitä lieviä reaktioita, joissa ei tullut voimakkaita sivuhyppyjä tai pakoon pyrkimisiä. Ajallisesti kuvien välillä on melkein puoli tuntia. Siltä ajalta ei olisi saanut yhtään rennon letkeää kuvaa, vaan perusolemus meni jatkuvasti enemmän kipsiin. Tai noh, kuvathan sen kertovat.
Aggressiivisuutta Comassa ei onneksi ole. Eipä sitä silloin uskaltaisi mukana kuljettaakaan.
Tuleeko Comasta koskaan järkevästi käyttäytyvää koiraa? Jaa-a, aika näyttää. Tietyllä tavalla käyttäytyminen on jo silloin tällöin parempaa kuin mitä se on välillä ollut. Jonkin verran se saa tukea minusta eikä enää tarvitse joka välissä silmittömästi juosta karkuun. Vaikka niitäkin hetkiä vielä on - lastenrattaat ovat tästä hyvä esimerkki. Kaukana ollaan normaalista koiran käyttäytymisestä. Ei Coman ole tarkoituskaan rynnätä rapsutusta kerjäämään vierailta ihmisiltä, mutta jos edes kestäisi paikallaan seistä kun joku kävelee ohi? Puhumattakaan että kestäisi sen, jos joku tulee luo?
Aidosti rento koira on helppo tunnistaa myös kuvasta. Tällaisen olon kun saisi myös ihmisten keskellä, niin mikäpä olisi ollessa?
