Sykettä elämässä
- kurkistus kropan sisälle
Olisi mukavaa tietää, mitä Coman päässä liikkuu lenkkien aikana. Mikä niin kamalasti pelottaa? Ajatuksia ei millään pääse lukemaan, mutta kaverilta tuli toinen loistava vinkki: puetaan koiralle sykemittari ja katsotaan mitä se kertoo. Tuumasta toimeen!
Tietämättä yhtään toimiiko ihmisen sykemittari koiralla tai mitä koiran sykealueen pitäisi olla, lähdimme kokeilemaan. Vastauksina taustakysymyksiin: kyllä se toimii. Pienelle tai edes keskikokoiselle koiralle voi olla hankala pukea sykevyötä joka on tarkoitettu ihmisen rintakehän ympärille. Comalla oli kokeiluun riittävän suuri rinnus ja syke löytyi yllättävän helposti. Turkkia ja sykeantureita kastelemalla sykkeen saa vieläkin helpommin esiin. Sykevyö löysi itseasiassa sykkeen myös selkäpuolelta, mikä helpotti paljon antureiden asemointia. Googlettamalla selvisi, että koiran normaali syke on 70-130. Koiran maksimisyke on 340 tietämillä.
Pelottavia lenkkejä
Ihan ensimmäinen lenkki tehtiin kylille, jotta nähdään miten syke reagoi kun vastaan tulee ihmisiä. Oli aurinkoinen sunnuntaipäivä joten myös jonkin verran ihmisiä liikenteessä, etenkin kauppoilla. Alla lenkin sykegraafi.
Lenkki lähti kotoa, ja alkusyke noin 120 oli todennäköisesti hieman innostunut, kun oltiin saatu kaveri kylään. Heti lähdön jälkeen syke nousee nopeasti lähes 190:een. Kotiovella oli polkupyörä jota Coman piti murista, ja ilmeisesti siitä nousee kierrokset, vaikka ulkoisesti olisi voinut kuvitella tilanteen menneen ohi. Alkumatkasta ensimmäisen kuuden minuutin aikana ei nähty kuin yksittäisiä ihmisiä. Sykkeet käyvät välillä 200:ssa, mutta ulkoisesti paketti on vielä melko hyvin kasassa. Ei tule pahoja hihnan kiristymisiä. Terveyskeskuksen silta paikkana saa sykkeen nousemaan. Sitten vastaan tulee jokunen kulkija ja yksi pyörä takaa; sen ajan piti jähmettyä paikoilleen (syke > 200).
Kun saavumme kauppakeskukselle nousee syke 220:een. Käyrään tulee tasainen viiva kun Coma istuu kauppakeskuksen edessä. Anturit irtoavat kyljistä eikä sykemittari saa uutta lukemaa. Ulkoisesti Coma käyttäytyy vastaavasti kuin aiemmissa käytöskuvissa ja on tunnistettavasti selvästi epävarmaksi ympäristöstään. Seuraava lukema lienee siinä kohdalla, kun tulen kaupasta takaisin. Hetki oltiin vielä paikoilla jätskiä syöden (pystyy rauhallisella hetkellä käymään istumaan kaupan edessä tai pyynnöstä ottamaan lyhyesti kontaktia, mutta reagoi edelleen kaikkiin ympäristön liikkeisiin ja ääniin). Pienellä varauksella suhtaudun kauppakeskuksen edustan sykelukemiin, koska henkinen paine oli selvästi korkealla.
Kun lähdemme taas liikkeelle, saadaan anturit paremmin paikoilleen. Syke kiipeää tasaisesti ylös 190 tienoille, kun ollaan vielä kauppakeskuksen parkkialueella. Syke pysyy korkealla ja yhä kasvaa, vaikka liikumme paikasta poispäin eikä ohitettavia ihmisiä näy. Terveyskeskuksen sillan lähestyminen nostaa sykkeen 240:een - ihan vain nähdäkseen ettei siellä ole ketään. Syke on edelleen yli 200 kun Coma huomaa mattojen pesupaikalla ihmisiä. Kulkeminen on vaikeaa, haluaisi väistää kauas pois tieltä. Kuitenkin mittarin lukema tippuu hetkessä lukemaan 180. Ulkoinen käytös ei näytä mitään merkkiä rauhottumisesta. Kun pääsemme pelottavan kohdan ohi, ovat lukemat taas 200:n yläpuolella ja pysyvät siellä kotiin saakka. Jatkoimme sykkeen nauhoitusta vielä kotona hetken aikaa ja kyllä syke lähtee laskemaan, mutta hitaasti.
Pysähtyykö Comalla sydän kun kohdalle tulee pelottavia asioita? Siltä se mittarin perusteella näyttää. Selitys on todennäköisemmin itse mittarissa, jonka yläraja on 240. En osaa sanoa, saadaanko 240:n ylitykset peilaamalla alaspäin kääntyvästä käyrästä (esim mattopaikalla syke olisi jo 300). Joka tapauksessa tämän yhden lenkin perusteella näyttää siltä, että yli 200:n sykealueella kontaktin saaminen Comaan on vaikeaa. Siellä pään sisäiset pelot ovat liian suuria.
Keskisykkeenä 180 puolen tunnin kauppakäynnille tuntuu aivan kamalalta lukemalta. Siksi olen käynyt Maian ja Coman kanssa vertailulenkeillä. Maian arvoista voi vain todeta, että kävelylenkin syke liikkuu 90 ja 120 välillä (missä korkeammat arvot ovat jonkin sortin innostusta), eikä vastaantulijoilla ole vaikutusta sykekäyrään. Hölkkäämällä Maian syke saadaan nousemaan 150 tienoille. Löysin Googlella tutkimuksen kuinka lentokone-matkustaminen vaikuttaa koiran pulssiin (PDF). Lastaaminen todettiin tutkimuksessa kaikkein stressaavammaksi tilanteeksi, ja sielläkin keskiarvosykkeet olivat alle 130, piikkiarvot kävivät 180:ssa. Näitä vasten Coman lenkkeilyarvot tuntuvat poikkeuksellisen suurilta.
Alla sykekäyrä toiselta kyläkävelyltä:
Lähtö taas kotoa. Omalla tiellä oli pari miestä roskakatoksella. Niille piti vähän murista, mutta se ei nostanut sykettä välittömästi. Tien päähän tullessa se oli kuitenkin jo 180 ja pysyi ylhäällä varsin pitkään. Kävelimme tietä pitkin silloille ja terveysaseman ohi nuorisoseurantalolle asti - ei lankaan vastaantulijoita ja syke silti korkealla. 12 minuutin kohdalla nuorisoseurantalon jälkeen tuli ensimmäinen vastaantulija. Sille kohtaa tulee graafiin viimeinen korkea piikki (170). Tulimme Muuramentien risteykseen jossa odotettiin hetki, oli joitain vastaantulijoita ja autoja. Ja syke laskee!! Ja jatkaa laskemistaan tavallaan "liian alas". Syke käy hetken korkeammalla kun tullaan koululle, mutta kun tullaan skeittipaikalle (jossa paljon ihmisiä) on sykkeen suunta taas alas, käyttäytyminen säikkyä. Saadaan myös pari vastaantulevaa pyörää, joista toinen onkin tuttu ja jää tervehtimään. Coman olo normalisoituu, syke nousee normaaliksi (noin 22:00).
Eron jälkeen Coma jää kiihdyttelemään itseään, syke kulkee 130:ssa, ja suusta tulee piippausta. Yleisolemus on hääräystä, vetoa, eikä enää ollenkaan normaalia lenkkeilyä. Tätä jatkuu kylän tielle asti (33:20), jossa huomion vie taas liikenne. Syke laskee. Etenkin kun kohdalle osuu joukko ihmisiä (38 min) eli lapsia ja aikuisia pyörällä, sekä miehiä ja naisia kävellen. Coma esittää hermostunutta steppaamista, pää säpsyy, jalat liikkuu koko ajan, ei ota kontaktia ja vetää pois paikalta. Syke käy alle 90.
Hermostuneisuutta matalalla sykkeellä jatkuu koko matka kotiin, vaikka tie rauhoittuu ja kohdalle tulee vain satunnaisia ihmisiä (lähinnä takaa). Omassa pihassa olo helpottuu, syke käy normaalimmassa 117 lukemassa. kuvasta tekisi mieli sanoa, että lenkin sykekäyrä on tyyppiä "koira on innoissaan päästessään lenkille mutta rauhoittuu siitä". Ulkoinen olemus menee juuri päinvastoin. Alkuosa on helppoa kävelyä hihnassa. Kun syke on loppulenkistä matalalla, on olo tosi vaikea.
Neljä tuntia edellisen jälkeen kävimme tekemässä iltalenkin. Koko lenkin aikana ei tullut ketään vastaan. Mukana oli iltaruoka, jonka annoin noin puolessa välissä.
Lähtötaso kotona oli normaaleissa lukemissa (alle 80) josta sykkeet pomppasivat ylös heti lähdön jälkeen, vaikka yhtään ihmistä ei tullut vastaan. Autoja ajoi kyllä tasaisesti ohi. Onko jännityksen syynä pimeä? Vai se, että tämä lenkki tehtiin ihan kaksin? Vai yksinkertaisesti se, että palautuminen edelliseltä reissulta oli vielä kesken?
Syke alkoi laskea samoilla paikoilla, jossa edellisellä lenkillä tuli enemmän ihmisiä vastaan. Nyt ne olivat tyhjiä. Syy korkeaan sykkeeseen saattoi olla odotus "pahalle paikalle" palaamisesta - samaa paikkaorientoitunutta sykkeen nostoa on ollut havaittavissa muillakin lenkeillä. Syke nousee taas hieman ennen ruokintaa kun talon pihasta kuuluu ääniä. Selvin lasku sykkeessä tapahtuu ruokinnan (8:20) jälkeen. Syke nousee silti nopeaasti keskimääräistä korkeammaksi kun kuljemme joen viertä, vaikka edelleenkään ei missään liiku ketään. Aamulenkkipolulle päästyä syke alkaa hiljalleen tippua kotia kohti. Lenkin keskisyke: 167. Käyttäytyminen on niitä Coman parempia hetkiä, sillä tyttö on hyvin kuulolla. Hihna ei kiristele ja jos kiristyykin, korjaa Coma itse tilanteen. Täysin rento olo ei ole, mutta melko normaali kuitenkin.
Vertailulenkkeilyä omissa oloissa
Comankin peruslenkki aamun tai illan tunteina voi silti olla aivan erinäköinen.
Tämä sykekäyrä on otettu aamukävelyllä, jolla ei tullut ainuttakaan vastaantulijaa. Lähtösykkeet ovat kotona reilut 90 joten ovesta ulos lähtö näkyy selvästi sykekäyrällä. Kun mitään ei tapahdu, näyttää syke laskevan. Lopussa näkyy selvä nousu lähes 120 tasolle. Se tapahtuu lenkin lopussa, kun annan Comalle aamuruuan. Anturit eivät ole kunnolla kiinni ja saadut lukemat ovat satunnaisia, mutta vastaavia havaintoja on saatu parilla hiljaisella lenkillä, joten ne vaikuttavat aidoilta.
Seuraavassa sykekäyrässä on yhdistettynä kaksi eri lenkkiä (päivä- ja ilta). Sykemittari oli kiinni Coman kaulapannassa, joten osan matkasta Coma pääsi kulkemaan irti hihnasta.
Leposyke kotona on matala. Liikkeellelähtö näkyy, mutta syke pysyy alle 120 lukemissa. Ketään ei tule vastaan. Käymme kiertämässä tien päässä peltoa, ja luontopolulla päästän Coman irti (vähän 8:20 jälkeen). Syke nousee vapaana liikkuessa. Pellolle päästyämme Coma ottaa kunnon juoksuspurtin ja saa sykkeen yli 200:aan. Kytken koirat ja lähdemme taas tietä pitkin. Syke laskee ja käy jo 180:n alapuolella, mutta nousee uudestaan 190:een kun tiellä tulee ihmisiä vastaan. Syke lähtee uudelleen laskuun kun käännymme kotitielle. Olikohan kotipihassa vielä jotain ihmeteltävää, kun siellä pulssi kiihtyy taas 190:een? Tässä kohti päättyy ensimmäinen lenkki, ja seuraava mittausdata jatkuu edellisen perään. Sykegraafilla kohta noin 19:00.
Iltalenkki alkaa taas 70:n sykelukemasta, joka pomppaa ulkona tutusti 120:een. Kuljemme pitkin tietä, ketään ei tule vastaan ja syke pikkuhiljaa laskee. Kävelemme kohti vedenpuhdistamoa, ja päätän käydä kostuttamassa antureita rannalla. Siinä tapahtuu pieni sykkeen nousu (laiturilla juoksentelua) mutta suurempi nousu 120 tasolle ja yli tapahtuu, kun annan osan iltaruuasta. Tästä jatkamme matkaa vapaana, syke nousee selvästi. Syke käy aluksi 190:ssa (jännä paikka; rautatiesilta), mutta laskee siitä. Hetken kuluttua tulee uusi piikki 200:aan. Tämä tapahtui, kun saavuimme riippusillalle ja sitä pitkin kulki kaksi naista. Odotimme hetken ja kuljimme sillan yli. Pulssikäyrä ottaa vielä yhden piikin ylöspäin sillan toisella puolen, kun Coma kuvittelee näkevänsä / kuulevansa jotain. Ketään ei kuitenkaan tule. Matkaa jatkaessa pulssi pikkuhiljaa laskee. Pulssi on tasaantunut jo 150:een, kun otan terveyskeskuksen sillan luona vielä yhden ruokintaharjoituksen. Joko syöminen, harjoitus tai aika rauhoittaa, koska siitä jatkaessamme pulssi on 130 ja laskee edelleen kotiin saakka. Alla on samalta lenkiltä kaavio, jossa näkyy yhdistettynä nopeus- ja sykekäyrät. Vauhti ei yksin selitä pulssin nostoja.
Liikunnan vaikutus sykkeeseen
Vertailun vuoksi vielä metsälenkin sykkeet. Koko matka siis vapaana ja omaan tahtiin. Liike on varsin sahaavaa, kun sieltä täältä löytyy kiinnostavia hajuja joiden perässä pitää juoksennella. Pulssikäyrällä näkyy myös nopeus.
Lähdön matala syke on siirtymä autolla kotoa metsään. Lähinnä halusin tietää kiihdyttääkö autoilu Coman pulssia. Joko sillä ei ole vaikutusta, tai mittari ottaa autossa huonosti (istuma-asento), mutta metsässä lähdetään liikkeelle perustilassa (aika n. 00:08:00). Syke lähtee nousemaan ja 200:n piikki tulee, kun reitillä tulee vastaan kaksi sauvakävelijää. Johtuuko kova pulssi pelkästä ohituksesta vai olisiko se muutoinkin noussut spurttailun vuoksi? Vaikea sanoa. Pulssissa näkyy korkeampia piikkejä, mutta ympäristössä ei ole selittäviä tekijöitä. Vaikka Coma ottaa juoksupätkiä, jää pulssi alle 180:n. Melko nopeasti vauhti tippuu jolkotteluksi ja pulssi laskee aika nopeasti 100:an. Pulssi lähtee nousuun, kun tulemme ylämäkeen ja isommalle polulle. Jatkamme matkaa vielä pientä polkua pitkin, mutta en osaa sanoa miksi syke jää tästä 180 tienoille lähes koko loppumatkan ajaksi. Takaisin autolle pääsemme 33:20 aikoihin, ja vettä juomalla ja varjossa makaamalla syke hiljalleen laskee. Lasku jatkuu, kun tytöt pääsevät autoon ja ajelemme kaupoille.
Vielä kaupoilla olon ajan pulssi näyttää laskevan. Otin kauppakäynnin jälkeen Coman hetkeksi ulos autosta. Tässä syke ei lainkaan korreloi mielentilaa. Se kyllä nousee 90:stä 130:een, mutta olemus, eleet, paikalla läähättäminen ja väistely kertovat huomattavasti suuremmasta mielentilan muutoksesta. Kontakti koiraan häviää minuutissa-parissa.
Voiko näistä päätellä jotain?
Mittari oli Comalla noin viikon ajan, parilla-kolmella lenkillä joka päivä. Itse mittari tai edes kaulapannassa kiinni ollut kello-osa ei Comaa kiusannut millään tavoin, suhtautui siihen kuin mihin tahansa kaulapantaan. Tämän hetken havaintoina vaikuttaa siltä, että
- syke nousee ihmisten kohtaamisissa. Syketaso vastaa jopa 100 metrin juoksua täydellä vauhdilla. Syketaso voi nousta myös yli sykemittarin rajan (240)
- ylös noussut syke ei laske kovin nopeasti, ja korkeassa sykkeessä reagoinnit seuraavaan vastaantulijaan ovat vahvempia
- syke nousee myös kuvitelluissa kohtaamisissa
- yli 200 sykkeessä myös pelot ovat korkealla ja kontaktin saaminen vaikeaa
- pelottaa voi silti myös matalalla sykkeellä.
- kylillä liikkuessa sykemittari voi näyttää jaksoja 90 tai reilusti alle. Joko syke tosiaan laskee lepotahtiin, tai sitten sydämessä tapahtuu jotain, mitä sykemittari ei osaa kuvata.
Enää ei hirmuisesti ihmetytä, että kotona Coma on niin "kooma" joka mielellään vain on ja nukkuu. Toisinaan lenkkeilyt ovat Comalle aivan käsittämättömän rankkoja reissuja, fyysiselläkin tasolla.
Stressaava tilanne voi näkyä lenkeillä vielä hyvinkin yli 12 tunnin alan siinä, että alkusykkeet kohoavat tarpeettoman ylös. Stressikuorma ei pääse kunnolla purkautumaan. Ja vaikka sykkeissä päästään alas, ei se poista Coman henkistä paineistumista lenkkitilanteissa.